Marcel Duchamp: Shakkipelin taide

Marcel Duchamp: The Art of Chess on ensimmäinen suuri englanninkielinen tutkimus, joka on omistettu sen selvittämiseen, miten Duchampin toiminta shakinpelaajana vaikutti hänen taiteeseensa.

Francis M. Naumannin essee ”Marcel Duchamp: the Art of Chess” osoittaa, että Duchampin elämän kronologia kulkee rinnakkain shakkipelin eri vaiheiden kanssa – avauksesta keskuspeliin ja loppupeliin – paljastaen, miten erilaiset hänen hienovaraisesti orkestroimansa tapahtumat muistuttavat pelin avautuvaa kaavaa, jota – sikäli kuin taiteen pelistä on kyse – pelataan edelleen.

Bradley Baileyn essee ”Passionate Pastimes: Duchamp, Chess, and the Large Glass” osoittaa, että Duchampin identiteetti shakinpelaajana on niin täysin kietoutunut hänen työhönsä taiteilijana, että nämä kaksi toimintaa ovat esteettisesti ja käsitteellisesti erottamattomia, mikä näkyy erityisesti Duchampin pääteoksessa The Bride Stripped Bare by Her Bachelors, Even, 1915–23, joka tunnetaan paremmin nimellä Large Glass (Philadelphia Museum of Art), sekä alustavassa tutkimuksessa Nine Malic Molds, 1913–14 (Musée National d’Art Moderne, Centre Georges Pompidou, Pariisi).

Jennifer Shahade valitsee ja analysoi asiantuntevasti viisitoista Duchampin shakkipeliä, jotka Jean Sabrier on asetellut fontilla, joka jäljittelee Duchampin Design for Chessmen -teosta (1918).