Purppura huntu

Saitaman prefektuuri, Japani
Matkustaminen todistamaan punaisten hämähäkkililjojen eli Higanbanan ohikiitävää kukintaa oli matka Japanin luonnon kauneuden ja symboliikan sieluun. Syvällä rauhallisessa metsässä mutkitteleva Koma-joki kuiskaa muinaisten puiden lomassa. Liljat peittivät maiseman kuin tulimeri, niiden elinvoimaiset terälehdet kurottautuivat taivasta kohti herkkinä kaarina.

Aamunkoitteessa metsä tuntui lähes yliluonnolliselta. Kukkameri kietoutui sulavasti maahan, niiden tulenpunaiset sävyt hehkuivat pehmeästi hämärässä valossa. Sumu viipyi puiden välissä antaen kohtaukselle unenomaisen laadun. Tuntui kuin aika olisi hidastunut, antaen jokaisen yksityiskohdan – valon, sumun ja kukintojen – harmonisoitua lyhyeksi hetkeksi. Jokaisesta valokuvasta tuli meditaatio herkästä tasapainosta, muistutus luonnon kyvystä luoda taidetta mielikuvituksen tuolla puolen.

Japanilaisessa kansanperinteessä näitä liljoja kutsutaan "tuonpuoleisen kukiksi", niiden kukat ohjaavat henkiä seuraavaan maailmaan. Tämä symboliikka resonoi syvästi hiljaisessa metsässä, missä ne näyttävät ilmentävän kuolevaisuuden epävarmuutta. Niiden eloisa punainen – intohimon, energian ja elämän väri – on jyrkkä kontrasti muinaisten puiden ja haihtuvan sumun vaimeille sävyille.

Auringonsäteiden suodattuessa latvuston läpi kohtaus muuttui. Sumu nousi kuin lähtevä henki paljastaen liljat täydessä loistossaan – eloisina, paljastuneina ja säteilevinä. Muistutus siitä, että luonto hiljaisessa loistossaan kykenee yhdistämään meidät johonkin itseämme suurempaan. Liljojen ja metsän tuolla puolen tästä kokemuksesta tuli heijastus elämän kiertokuluista – niin syvälle juurtuneena japanilaiseen kulttuuriin ja ihmishenkeen.

Yhteistyövalokuva. Lue lisää UKK

45 taiteilijan vedos / 450 rajoitettu painos